Blogi

Laventeliöljyä tai teepuuöljyä ei voida yhdistää nuorten poikien rintojen kasvuun

Alkuperäinen teksti: Robert Tisserand

Suomennos: Sanna Kivikoski, suomennos julkaistu alunp. Aromafoorumi ry:n jäsenlehdessä 4/2020

Kuvat: Shutterstock


Johdanto

Vuonna 2007 väitettiin, että kaupallisten, eteeristä laventeli- ja teepuuöljyä sisältävien tuotteiden ja nuorten poikien rintojen kasvun välillä on korrelaatiota. Kolme tapausta havaittiin 4–7-vuotiailla pojilla, ja he kaikki olivat käyttäneet tällaisia tuotteita. Jokaisessa tapauksessa rintojen kasvu väheni normaalin rajoihin useiden kuukausien päästä tuotteen käytön lopettamisesta. Myöhempi laboratoriotutkimus osoitti, että molemmilla eteerisillä öljyillä oli estrogeenin kaltaisia ominaisuuksia (Henley ym. 2007).

Tutkimusraportissa ei mainita käytettyjen tuotteiden ainesosia, ja tieto tuotteen käytöstä on niukkaa. Analyysiä ei tehty eteeristen öljyjen ainesosien mukanaolon varmistamiseksi tai poissulkemiseksi.


Tapaus 1

Ensimmäisessä tapauksessa ”potilaan äiti kertoi levittäneensä poikansa iholle laventeliöljyä sisältävää ’hoitavaa balsamia’ juuri ennen oireiden ilmentymistä”. Tuotteesta tai sen käytöstä ei anneta muita yksityiskohtia, mutta hoitava balsami kuulostaa joltakin sellaiselta, jota saatetaan levittää ainoastaan pienelle ihoalueelle. Jos näin on, on epätodennäköistä, että mitään ainesosista olisi voinut päästä pojan vereen sellaisia pitoisuuksia, jotka olisivat aiheuttaneet lyhyessä ajassa gynekomastiaa.

Tapaus 2

Toisessa tapauksessa hiusgeeliä levitettiin hiuksiin ja päänahkaan joka aamu yhdessä shampoon säännöllisen käytön kanssa. Sekä teepuu- että laventeliöljy mainitaan molempien tuotteiden ainesosaluettelossa.

Myöhemmin erään verkkosivun raportissa väitettiin, että Paul Mitchell on valmistanut tapauksessa käytetyt kaksi hiustuotetta ja että kilpailija on analysoinut ne. Shampoon sanottiin sisältävän ”erittäin pieniä pitoisuuksia” teepuuöljyä, ja hiusgeelissä sitä oli ”käytännössä olemattomasti”. Laventeliöljyn konsentraatiota ei tutkittu (Neustaedter 2007).

Hajusteiden imeytyminen ihoon shampoon välityksellä on arvioitu olevan 80 kertaa vähäisempää kuin vartalovoiteen välityksellä (Cadby ym. 2002), ja teepuuöljyn ainesosat imeytyvät huonosti ihmisen iholle. Eräässä tutkimuksessa vain 3 prosenttia eteerisen öljyn tilavuudesta, levitettynä 20-prosenttisena konsentraationa etanolissa, imeytyi 24 tunnin ajanjakson aikana (Cross ja Roberts 2006). Jos verkkosivun raportti on luotettava, ottaen huomioon, että shampoo on poishuuhdeltava tuote ja hiusgeelissä on vain mitättömiä määriä teepuuöljyä, teepuuöljy voidaan sulkea pois pojan gynekomastian aiheuttajana. Laventeliöljypitoisen hiusgeelin avokätinen käyttö voi kuitenkin johtaa laventeliöljyn aineosien kohtalaiseen ihoon imeytymiseen (Cal 2006).

Tapaus 3

Kolmas tapaus koski ”laventelin tuoksuista saippuaa ja laventelin tuoksuisten kaupallisten ihovoiteiden ajoittaista käyttöä”. Tämä kuulostaa siltä, että tuotteissa ei ehkä ole ollut paljon laventeliöljyä. Lisäksi saippua on poishuuhdeltava tuote ja laventelivoiteen käyttöä kuvataan ”ajoittaiseksi”. Laventeliöljyn imeytyminen vaikuttaa siten epätodennäköiseltä.

Koska saippuan tuoksun imeytyminen ihon kautta on noin 266 kertaa vähäisempää kuin ihovoiteen kohdalla, on lähes mahdotonta, että saippuan tuoksua olisi voinut imeytyä sellaisia määriä, että se olisi aiheuttanut fysiologisia vaikutuksia (Cadby ym. 2002).

Tässä kolmannessa tapauksessa suurta mielenkiintoa herättää väite, jonka mukaan potilaan epäidenttinen kaksonen käytti samoja ihovoiteita mutta ei saippuaa, eikä hänelle kehittynyt gynekomastiaa. On perusteltua olettaa, että koska saippua ei voinut aiheuttaa vaikutusta ja koska toinen kaksonen käytti voiteita ongelmitta, gynekomastian aiheutti tässä kolmannessa tapauksessa jokin muu tekijä kuin eteeriset öljyt.

In vitro -testaus

In vitro -näyttö osoittaa heikosti mutta selvästi, että sekä laventeli- että teepuuöljyllä on umpieritysjärjestelmää häiritseviä vaikutuksia. 

Toinen tapaus oli ainoa, jossa teepuuöljyä käytettiin. Teepuuöljy testattiin, koska sen katsottiin olevan ”kemiallisesti samankaltainen” kuin laventeliöljyn. Lukuun ottamatta sitä, että molemmat ovat eteerisiä öljyjä, niillä ei ole kemiallisesti muuten paljon yhteistä.

Testattujen eteeristen öljyjen koostumusta ei ilmoiteta, eikä niistä anneta muuta tietoa kuin toimittaja. Koska vaikuttaa siltä, että niitä ei ole kasvatettu orgaanisesti, torjunta-ainepitoisuus on mahdollinen.


Pohdinta

On poikkeuksellista, että tällaisessa raportissa ei nimetä tuotteita, joiden epäillään aiheuttavan tarkastelun kohteena olevia vaikutuksia. Olosuhteet huomioon ottaen on myös kummallista, että merkittyjä aineosia ei ilmoiteta. Vieläkin yllättävämpää on, että takautuvasti ei edes yritetty varmistaa, oliko laventeli- tai teepuuöljyn ainesosia havaittavissa. Jos tuotteita ei nimetä, kukaan muukaan ei voi niitä testata.

Myöhempi tutkimus on vahvistanut, että teepuuöljyllä on in vitro estrogeenistä toimintaa MCF-7-soluissa (Nielsen 2008). Yksikään niistä teepuuöljyn aineosista, jotka läpäisevät ihmisen ihon (terpinen-4-oli, α-terpineoli, 1,8-sineoli), ei kuitenkaan toimi yksin eikä yhdessä estrogeeneinä; itse asiassa α-terpineoli on antiestrogeeni (Cross ym. 2008, Nielsen 2008, Reichling ym. 2006). Teepuuöljy ei vahvista ihon läpäisevyyttä, ja eräässä tutkimuksessa se vähensi muiden aineiden (bentsoehappo ja metiokarbi) pääsyä ihoesteen läpi (Nielsen ja Nielsen 2006).

Kaksi tärkeintä laventeliöljyn ainesosaa, linalooli ja linalyyliasetaatti, imeytyvät ihmisen ihoon (Jäger ym. 1992). Tuoksujen transkutaaninen eli ihon läpi tapahtuva imeytyminen vie kuitenkin jonkin verran aikaa. Määrä, joka voisi päätyä vereen poishuuhdeltavasta tuotteesta, kuten shampoosta tai saippuasta, on olematon, koska ihokontakti on niin lyhytkestoinen. Teepuu- ja laventeliöljyn aineisosien imeytyminen ihoon mitataan tunneissa, ei minuuteissa, ja joissakin tapauksissa jopa iholle jätettävät tuotteet aiheuttavat minimaalista läpäisemistä (Cal 2006, Reichling 2006).

In vitro -vaikutuksen aiheuttanutta ainesosaa/aiheuttaneita ainesosia ei yritetty tunnistaa, mutta on perusteltua olettaa, että kaikenlainen hormonaalinen toiminta eteerisessä öljyssä johtuu yhdestä tai kahdesta ainesosasta, tai jopa kontaminantista. On huomionarvoista, että vaikka eteeristen öljyjen hormonaalisista vaikutuksista in vitro on raportoitu aiemmin, nämä ovat yleensä erittäin heikkoja, ja niiden on arvioitu olevan vähintään 10 000 kertaa vähemmän voimakkaita kuin 17β-estradiolin (Howes ym. 2002). Erittäin heikko aktiivisuus on tyypillistä estrogeeneille, jotka ovat kasvilähteistä (Chadwick ym. 2006).

Ei ole olemassa näyttöä, että in vitro -menetelmässä nähty vaikutus toteutuisi in vivo. Tarvittaisiin paljon enemmän tutkimusta, ennen kuin mitään tällaisia johtopäätöksiä voitaisiin tehdä. Raportti mainitsee, että yksikään pojista ei ollut altistunut tunnetuille umpieritysjärjestelmää häiritseville aineille, kuten lääkkeille, oraalisille ehkäisymenetelmille, marihuanalle tai soijatuotteille. Raportissa ei kuitenkaan mainita muita tunnettuja endokriinisiä häiriötekijöitä, kuten organokloriini-tuholaistorjunta-aineet, PCB-yhdisteet, polyklooratut dioksiinit, alkyylifenolit, ftalaatit ja parabeenit (Darbe 2006). Sekä tuholaistorjunta-aineita että ftalaatteja on löydetty eteerisistä öljyistä, ja parabeenejä löytyy usein kosmetiikkatuotteista.

Henkilökohtaisten hoitotuotteiden on osoitettu edistävän aikuisten miesten ftalaattikuormitusta (Duty ym. 2005). Ftalaatteja löytyy yleisesti kosmetiikkatuotteista, ja ne ovat mahdollisia hormonihäiritsijöitä (Darbre 2006). Esimerkiksi DEHP:llä on hormoneja häiritseviä vaikutuksia niin uros- kuin naarasrotilla (Lovekamp-Swan ja Davis 2003, Parks ym. 2000). Useiden ftalaattien korkeita pitoisuuksia mitattiin 41:sen esipuberteettisen tytön verestä 28:lla (68 %), ja heillä oli ennenaikaista rintojen kehitystä verrattuna vain yhteen 35 kontrollihenkilöstä (3 %) (Colón ym. 2000).

On siis täysin mahdollista, että muut aineosat tai epäpuhtaudet tuotteissa aiheuttivat gynekomastiaa. Tuholaisaineita, PCB-yhdisteitä ja dioksiineja löytyy ympäristöstä ja usein ruuasta, ja on myös mahdollista, että paikallinen ympäristöhormonihäiritsijöiden äkillinen kasvu on aiheuttanut nämä tapaukset Coloradossa.

Johtopäätökset

Kuten raportti toteaa, rintojen kasvu esipuberteettisilla pojilla on erittäin harvinaista. Silti kolme tapausta on raportoitu lyhyellä aikavälillä, ja kaikki ne ovat olleet samalla klinikalla. Ottaen huomioon, että sekä laventeli- että teepuuöljyä tuotetaan vuosittain noin 200 tonnia, josta valtaosa käytetään henkilökohtaisiin hoitotuotteisiin, ja että vain vähän esitetystä näytöstä näissä kolmessa tapauksessa on vakuuttavaa, voidaan todeta lehdistötiedotteiden varoitusten olevan ennenaikaisia. 

Vaikka yksi tai useampi näistä tapauksista liittyisi tuotteiden käyttöön, mitään yhteyttä laventeli- tai teepuuöljyyn ei ole löydetty. Muilla tunnetuilla umpieritysjärjestelmässä häiriöitä aiheuttavilla ainesosilla on voinut olla merkitystä. Emme myöskään tiedä, mitkä muut tekijät, esimerkiksi ruokavalio tai ympäristö, ovat voineet vaikuttaa näissä tapauksissa.

Henleyn ym. (2007) raportoima in vitro -työ todella viittaa hormonaaliseen vaikutukseen. Tätä ei kuitenkaan voi yleistää arvioitaessa todellista riskiä ihmisille, erityisesti tietämättä enemmän in vitro -vaikutuksia aiheuttaneista eteeristen öljyjen ainesosista, kehoon levitetyistä määristä ja niiden biologisesta hyötyosuudesta.

In vitro -työn ja kolmen tapauksen välillä ei löydetty yhteyttä, ja erityisesti teepuuöljyn vaikutus esipuberteettiseen gynekomastiaan on olematon. Fytoestrogeeneillä on yleisesti ottaen erittäin heikko hormonaalinen aktiivisuus, ja on epätodennäköistä, että eteeristen öljyjen määrillä, jotka päätyvät elimistöön tuotteiden käytöstä, olisi merkittävää vaikutusta.


Alkuperäinen artikkeli luettavissa https://roberttisserand.com/wp-content/uploads/2016/01/TeaTreeAndLavenderNotLinkedToGynecomastia.pdf


Lähteet

Cadby PA, Troy WR, Vey MG 2002 Consumer exposure to fragrance ingredients: providing estimates for safety evaluation. Regulatory Toxicology & Pharmacology 36:246-252.

Cal K 2006 How does the type of vehicle influence the in vitro skin absorption and elimination kinetics of terpenes? Archives of Dermatological Research 297: 311-315.

Chadwick LR, Pauli GF, Farnsworth NR 2006 The pharmacognosy of Humulus lupulusL. (hops) with an emphasis on estrogenic properties. Phytomedicine 13: 119-131.

Colón I, Caro D, Bourdony CJ et al 2000 Identification of phthalate esters in the serum of young Puerto Rican girls with premature breast development. Environmental Health Perspectives 108:895-900.

Cross S, Roberts M 2006 In-vitro human epidermal membrane penetration of tea tree oil components from pure oil and a 20% formulation. A report to RIRDC (Australian Rural Industry Research and Development Corporation).

Cross SE, Russell M, Southwell I et al 2008 Human skin penetration of the major components of Australian tea tree oil applied in its pure form and as a 20 % solution in vitro. European Journal of Pharmaceutics & Biopharmaceutics 69:214-222.

Darbre PD 2006 Environmental oestrogens, cosmetics and breast cancer. Best Practice & Research Clinical Endocrinology & Metabolism 20: 121-143.

Duty SM, Ackerman RM, Calafat AM et al 2005Personal care product use predicts urinary concentrations of some phthalate monoesters. Environmental Health Perspectives 113:1530-1535FMA 2007 http://www.fmafragrance.org/sub_pages/020107henleyresponse.pdf .

Henley DV, Lipson N, Korach KS, Bloch CA 2007 Prebubertal gynecomastia linked to lavender and tea tree oils. New England Journal of Medicine 365(5): 479-485.

Howes M-JR, Houghton PJ, Barlow DJ et al 2002Assessment of estrogenic activity in some common essential oil constituents. Journal of Pharmacy & Pharmacology 54:1521–1528.

Jäger W, Buchbauer G, Jirovetz L et al 1992 Percutaneous absorption of lavender oil from a massage oil. Journal of the Society of Cosmetic Chemists 43:49-54.

Lovekamp-Swan T, Davis BJ 2003 Mechanisms of phthalate ester toxicity in the female reproductive system. Environmental Health Perspectives 111:139-145

Neustaedter R 2007. http://www.cure-guide.com/Natural_Health_Newsletter/Lavender_Dangers/lavender_dangers.html

Nielsen JB 2008 What you see may not always be what you get - bioavailability and extrapolation from in vitro tests. Toxicology in Vitro 22:1038-1042.

Nielsen JB, Nielsen F 2006 Topical use of tea tree oil reduces the dermal absorption of benzoic acid and methiocarb. Archives of Dermatological Research 297:395-402.

Parks LG, Ostby JS, Lambright CR et al 2000 The plasticizer diethylhexyl phthalate induces malformations by decreasing fetal testosterone synthesis during sexual differentiation in the male rat. Toxicological Sciences 58:339-349.

Reichling J, Landvatter U, Wagner H et al 2006In vitro studies on release and human skin permeation of Australian tea tree oil (TTO) from topical formulations. European Journal of Pharmaceutics & Biopharmaceutics 64: 222-228.